Saksa-vaihto

Kuo­pi­on ja Hil­des­hei­min vä­li­nen ys­tä­vyys­kou­lu­pro­jek­ti saa­tiin taas ja­loil­leen 1. syys­kuu­ta 2023, kun sak­sa­lai­sen Him­melsthü­rin lu­ki­on opis­ke­li­jat pää­si­vät vie­rai­le­maan Kuo­pi­os­sa ja yö­py­mään omien host-per­hei­den­sä ko­deis­sa. Seit­se­män päi­vän vie­rai­luun kuu­lui mo­nia eri ak­ti­vi­teet­te­ja sekä va­paa-ajan haus­kan­pi­toa omien host-pa­rien­sa seu­ras­sa.

Sak­sa­lai­set opis­ke­li­jat saa­pui­vat Ris­sa­lan len­to­ken­täl­le per­jan­tai-ilta­päi­väl­lä, ja en­sim­mäi­nen yö vie­tet­tiin ma­joit­tu­mal­la omiin ko­tei­hin. Lau­an­tai­na vie­tet­tiin ryh­män kans­sa yh­teis­tä ai­kaa Kuo­pio-hal­lil­la pi­tä­mäl­lä eri­lai­sia ryh­mäy­ty­mis­leik­ke­jä ja pe­le­jä. Seu­raa­van päi­vän opis­ke­li­jat sai­vat­kin rau­hoit­tua omal­la ajal­laan, sekä val­mis­tau­tua tu­le­vaan kou­lu­viik­koon.

Kou­lu­viik­koon kuu­lui pal­jon eri toi­min­taa, al­ka­en maa­nan­tain ter­ve­tu­li­ais­kah­veis­ta ja esit­täy­ty­mis­ti­lai­suu­des­ta Kal­la­ve­den lu­ki­ol­la. Sak­sa­lai­sil­le opis­ke­li­joil­le esi­tel­tiin kou­lua sekä suo­ma­lais­ta kou­lu­jär­jes­tel­mää, ja ilta­päi­vä vie­tet­tiin Väi­nö­län­nie­mel­lä eri lii­kun­ta-ak­ti­vi­teet­tien pa­ris­sa. Ilta saa­tiin vii­meis­tel­tyä ris­tei­lyl­lä ym­pä­ri Kal­la­ve­den mai­se­mia.

Seu­raa­vien nel­jän päi­vän ai­ka­na opis­ke­li­jat sai­vat viet­tää pal­jon ai­kaa Kuo­pi­on ym­pä­ris­tös­sä sekä seu­ra­ta min­kä­lais­ta opis­ke­lu Kal­la­ve­den lu­ki­os­sa on. Oh­jel­miin kuu­lui pal­jon ul­koi­le­mis­ta, kau­pun­gin esit­te­lyä, yh­teis­tä ruu­an­lait­toa sekä va­paa-ajan oh­jel­maa, ku­ten os­tok­sil­la käy­mis­tä ja ajan­viet­toa mö­kil­lä. Vie­rai­lu päät­tyi 8. syys­kuu­ta, jol­loin sak­sa­lai­set opis­ke­li­jat hy­väs­tel­tiin len­to­ken­täl­lä.

Pro­jek­tin ra­hoit­ta­mi­seen kuu­lui mo­nen­lai­sia eri teh­tä­viä osal­lis­tu­jil­le, esi­mer­kik­si myy­jäis­ten pi­tä­mi­nen, lei­von­nais­ten myyn­ti ja tölk­kien ke­räys. Ah­ke­ran työn­teon an­si­os­ta pää­sim­me vih­doin jat­ka­maan pro­jek­tia mat­kus­ta­mal­la Hil­des­hei­miin 12. huh­ti­kuu­ta 2024. Len­to­ken­täl­le ko­koon­nut­tiin ai­kai­sin päi­väs­tä, ja mat­ka kes­ti­kin yö­hön asti. Ly­hy­en ruo­ka­tauon jäl­keen Ber­lii­nis­sä jat­koim­me mat­kaa Hil­des­hei­miin, jos­sa näim­me taas host-pa­rei­tam­me saa­pu­es­sam­me juna-ase­mal­le.

En­sim­mäi­nen yö vie­tet­tiin ko­tiu­tu­mal­la host-per­hei­den ko­tei­hin ja le­pää­mäl­lä pit­kän reis­sun jäl­keen. Vii­kon­lop­pu oli­kin omis­tet­tu va­paa-ajan vie­tol­le host-per­hei­den seu­ras­sa, jon­ka ai­ka­na osa opis­ke­li­jois­ta viet­ti vii­kon­lop­pun­sa muun mu­as­sa kau­pun­gil­la, huvi­puis­tos­sa sekä Hil­des­hei­min upei­den mai­se­mien pa­ris­sa. Pari va­paa­päi­vää aut­toi­vat to­del­la ko­tiu­tu­maan Sak­san uu­den­lai­seen ilma­pii­riin, sekä rau­hoit­tu­maan en­nen tu­le­vaa viik­koa.

Maa­nan­tain aloi­tim­me heti kou­luun saa­pu­mi­sel­la klo 7.50, jol­loin kou­lun reh­to­ri ter­veh­ti mei­tä ja pi­dim­me yh­tei­sen aa­mi­ai­sen ruo­ka­las­sa. Aa­mi­ai­sen jäl­keen kul­jim­me kau­pun­gil­le, jos­sa pi­det­tiin en­sin tie­to­vi­saa sen eri näh­tä­vyyk­sis­tä ja ra­ken­nuk­sis­ta. Kes­kus­tan tut­kis­ke­lun jäl­keen saim­me ai­nut­laa­tui­sen ti­lai­suu­den ta­va­ta por­mes­ta­rin, kuka toi­vot­ti mei­dät ter­ve­tul­leik­si Hil­des­hei­min kau­pun­kiin. Pie­nen lou­nas­tauon ja os­tok­sien jäl­keen pää­sim­me vie­rai­le­maan yh­des­sä kau­pun­gin tun­ne­tuim­mis­ta ra­ken­nuk­sis­sa ni­mel­tä Knoc­hen­hau­e­ram­tshaus. Pe­la­sim­me pako­huo­ne-tyy­lis­tä pe­liä, jos­sa ko­ko­sim­me nel­jän hen­ki­lön tii­me­jä ja pe­la­sim­me toi­si­am­me vas­taan mo­nien eri mini­pe­lien pa­ris­sa. Kaik­ki opis­ke­li­jat vai­kut­ti­vat pi­tä­vän pe­leis­tä pal­jon, ja se an­toi ti­lai­suu­den tu­tus­tua kaik­kiin vie­lä pa­rem­min nau­run ja haus­kan­pi­don kera.

Tiis­tain oh­jel­ma oli­kin eri­tyi­nen, sil­lä mat­kus­tim­me Han­no­ve­riin pe­laa­maan neon­gol­fia ja tut­ki­maan eri näh­tä­vyyk­siä, jon­ka jäl­keen ha­lu­tes­sam­me saim­me jää­dä host-pa­riem­me kans­sa kier­te­le­mään kau­pun­kia tar­kem­min. Kä­vim­me po­ru­kal­la os­tok­sil­la mo­nis­sa eri vaa­te­kau­pois­sa ja ta­va­ra­kau­pois­sa, ja oli kiin­nos­ta­va näh­dä kuin­ka vil­kas tun­nel­ma oli isom­mas­sa kau­pun­gis­sa. Lu­kui­sat ruo­ka­ko­jut ja katu­tai­teet oli­vat myös haus­ka omi­nai­suus. Ilta vie­tet­tiin taas omien suun­ni­tel­mien pa­ris­sa ta­kai­sin Hil­des­hei­mis­sä.

Kes­ki­viik­ko oli ko­ko­nai­nen kou­lu­päi­vä Him­melsthü­rin lu­ki­os­sa, ja kou­lua saa­tiin vih­doin näh­dä pa­rem­min. Huo­ma­sim­me heti, että kou­lu­jär­jes­tel­mä oli hy­vin eri­lai­nen Kal­la­ve­den lu­ki­oon ver­rat­tu­na. Kou­lun ikä­luo­kat oli­vat laa­jem­mat, sil­lä opis­ke­li­jat py­syi­vät sa­mas­sa kou­lus­sa 9-vuo­ti­aas­ta val­mis­tu­mi­seen saak­ka. Kou­lu omis­ti mo­nen­lai­sia eri eläi­miä, esi­mer­kik­si ka­lo­ja, koi­ran ja jopa po­go­na lis­ko. Ra­ken­nus koos­tui kai­ken­lai­sis­ta ti­lois­ta, esi­mer­kik­si use­an­lai­sis­ta opis­ke­lu­ti­lois­ta ja väli­tun­ti­ti­lois­ta jot­ka oli­vat nuo­rem­mal­le ikä­luo­kal­le. Kou­lun­käyn­ti vai­kut­ti jopa vilk­kaam­mal­ta, sil­lä opis­ke­li­jat oli­vat hy­vin ah­ke­ria kou­lu­teh­tä­vien pa­ris­sa ja tun­tien ai­ka­na. Näim­me pal­jon eri­lai­suuk­sia suo­ma­lai­seen kou­luun ver­rat­tu­na. Opet­ta­jia pu­hu­tel­tiin suku­ni­mil­lä, pu­he­li­men käyt­tö oli ko­ko­naan kiel­let­tyä ja kou­lu­ruo­ka mak­sul­lis­ta. Kou­lu­ruo­ka ei koos­tu­nut sa­man­lai­sis­ta an­nok­sis­ta kuin Suo­mes­sa, vaan tar­jol­la oli eri­lai­sia mauk­kai­ta lei­von­nai­sia ja lei­piä. Kaik­ki ta­paa­ma­ni opis­ke­li­jat ja opet­ta­jat oli­vat to­del­la mu­ka­via, ja pi­din to­del­la pal­jon uu­den­lai­ses­ta kou­lu­päi­väs­tä.

Tors­tai­aa­muk­si suo­ma­lai­sil­le opis­ke­li­joil­le ol­tiin suun­ni­tel­tu omaa oh­jel­maa, sil­lä saim­me vie­rail­la pai­kal­li­ses­sa lei­po­mos­sa ja näh­dä kuin­ka kaik­ki val­mis­te­taan. Sak­sas­sa näim­me lei­po­moi­ta joka nur­kan ta­ka­na, jo­ten oli kiin­nos­ta­va näh­dä mil­lais­ta työ to­del­la on. Lei­po­moa esit­te­li yksi sen en­ti­sis­tä työn­te­ki­jöis­tä, ja saim­me näh­dä kuin­ka eri lait­teet toi­mi­vat, kuin­ka tai­ki­noi­ta val­mis­te­taan ja kuin­ka ne säi­ly­te­tään. Saim­me myös pie­net mais­ti­ai­set mu­kaam­me. Tu­tus­tu­mis­kier­rok­sen jäl­keen saa­vuim­me ta­kai­sin kou­lul­le, jos­sa vie­tim­me nor­maa­lis­ti pari tun­tia en­nen kuin al­koi läk­si­äis­juh­lien val­mis­te­lu. Lei­voim­me voh­ve­lei­ta, ja kaik­ki host-per­heet toi­vat jo­tain syö­tä­vää juh­lia var­ten. Tar­joi­lu­pöy­tä oli ka­tet­tu täy­teen, ja kou­lun ruo­ka­la oli täyn­nä vä­keä. Juh­lien ai­ka­na jopa tans­sim­me sak­sa­lai­sil­le tut­tu­ja tans­se­ja. Lo­puk­si oli aika sa­noa jää­hy­väi­set, ja pa­la­ta vii­meis­tä yötä var­ten ko­tiin le­pää­mään.

Ko­koon­nuim­me per­jan­tai­na rau­ta­tie­a­se­mal­le, ja kai­kil­la oli huo­mat­ta­vas­ti tun­teel­li­nen olo. Vii­mei­siä tu­li­ai­sia os­tet­tiin ja vii­mei­siä ha­le­ja an­net­tiin, ja mo­nia kyy­ne­liä vuo­da­tet­tiin jo en­nen ju­nal­le pää­syä. Vii­mei­set yh­teis­ku­vat otet­tiin, ja sit­ten juna saa­pui­kin. Sil­lä het­kel­lä tun­tui kuin ei oli­si ha­lun­nut pääs­tää irti, vaik­ka pak­ko oli läh­teä. Hy­väs­te­lim­me kaik­ki vie­lä vii­mei­sen ker­ran, ja sit­ten al­koi mat­ka ta­kai­sin Kuo­pi­oon. Syö­ty­äm­me jo­tain pien­tä Ber­lii­nis­sä, al­koi taas pit­kä len­to­mat­ka. Kuo­pi­oon saa­vuim­me kes­kel­lä yötä, ja kun kaik­ki lau­kut ol­tiin ke­rät­ty mu­kaan, oli aika läh­teä ta­kai­sin omaan ko­tiin le­pää­mään.

Mat­kan ai­ka­na opim­me niin pal­jon uut­ta, ja oli var­sin­kin yl­lät­tä­vää se, kuin­ka sel­kei­tä kult­tuu­ri­erot to­del­la ovat. Itse vä­lil­lä huo­les­tuin sii­tä, kun en osan­nut ar­vi­oi­da mitä sak­sa­lai­set ajat­te­le­vat hei­dän elei­den­sä ja il­mei­den­sä pe­rus­teel­la pu­hu­es­sa­ni heil­le. Käy­tös­ta­vat oli­vat niin eri­lai­sia suo­ma­lai­siin ta­poi­hin ver­rat­tu­na, että pel­kä­sin ole­va­ni töy­keä ta­val­la tai toi­sel­la, vaik­ka en sitä tar­koit­tai­si. Huo­ma­sin kui­ten­kin huo­les­tu­va­ni tur­haan, ja to­tuin mel­kein heti uu­den­lai­seen seu­raan. Oli help­po myös huo­ma­ta, että sak­sa­lai­set oli­vat mel­ko lii­kun­nal­li­sia. Pyö­riä käy­tet­tiin hy­vin pal­jon kaik­ki­al­la, tai sit­ten kul­jet­tiin ja­loin. Saa­tet­tiin jopa kä­vel­lä pit­kiä vuo­ris­to­reit­te­jä vä­häi­sel­lä vai­val­la.

Löy­sim­me myös pal­jon sa­man­kal­tai­suuk­sia, ku­ten val­lit­se­via tren­de­jä ja kiin­nos­tuk­sen koh­tei­ta. Oli mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, kuin­ka niin kau­ka­na toi­sis­taan asu­vat ih­mi­set on­nis­tu­vat sil­ti ys­tä­vys­ty­mään niin lä­hei­ses­ti. Pro­jek­ti oli kui­ten­kin ai­van ai­nut­laa­tui­nen ko­ke­mus, ja toi­von että kaik­ki, ket­kä kos­kaan har­kit­se­vat sa­man­kal­tai­siin pro­jek­tei­hin osal­lis­tu­mis­ta, ot­ta­vat sen ti­lai­suu­den, sil­lä sa­man­lai­seen on haas­ta­va tör­mä­tä tu­le­vai­suu­des­sa.

Suo­mi-Sak­sa-viik­ko al­ka­mas­sa Kuo­pio-hal­lil­la.

Neon­gol­fia Han­no­ve­ris­sa.

Lei­po­mo­vie­rai­lul­la Sak­sas­sa.