Kirjan ja ruusun päivä 28.4.

Kou­lul­lam­me on ol­lut pit­kään ta­pa­na viet­tää Kir­jan ja ruu­sun päi­vää huh­ti­kuun lo­pul­la, jol­loin olem­me saa­neet vie­raak­sem­me kir­jai­li­joi­ta, tai­tei­li­joi­ta ja mui­ta kult­tuu­ri­e­lä­män vai­kut­ta­jia. Ko­ro­na-ai­ka­na pe­rin­ne on ol­lut un­ho­las­sa ja ny­kyi­set lu­ki­o­lai­set ei­vät ole pääs­seet naut­ti­maan kult­tuu­ri­päi­väs­tä. 

Alku­vuo­des­ta ai­van vii­mei­si­nä haku­päi­vi­nä lai­toim­me kir­jai­li­ja­vie­rai­lu­ha­ke­muk­sen pe­rus­te­lui­neen Suo­men tie­to­kir­jai­li­jat ry:lle. Kun jo muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua tuli vies­ti “Tä­män ke­vään vie­rai­lu­koh­teet on va­lit­tu – oppi­lai­tok­seen­ne saa­puu tie­to­kir­jai­li­ja Olli Löyt­ty”, olim­me ilah­tu­nei­ta, sil­lä hän­tä juu­ri olim­me­kin toi­vo­neet vie­raak­si, on­han hän kir­jal­li­suus­tut­ki­ja ja lap­suu­des­saan Na­mi­bi­as­sa asu­nut ra­sis­mi­tut­ki­ja, jon­ka kir­ja Jää­hy­väi­set ko­ti­mai­sel­le kir­jal­li­suu­del­le oli ai­heut­ta­nut ko­hua ja kes­kus­te­lua. Saim­me kou­lul­le­kin lah­jak­si Löy­tyn tie­to­kir­jo­ja.  

Kun vie­lä ke­vään ai­ka­na ko­ro­na­ra­joi­tuk­set höl­le­ni­vät ja sel­vi­si, että ti­lai­suus voi­daan jär­jes­tää sa­lis­sa ihan li­ve­nä, in­nos­tus al­koi le­vi­tä. Sai­sim­me ilmi­e­lä­vän kir­jai­li­ja­vie­raan! Ti­lai­suu­den suun­nit­te­lu pää­si to­del­la käyn­tiin. 

Uu­den ope­tus­suun­ni­tel­man mu­kaan äi­din­kie­len nel­jän­nel­lä kurs­sil­la lu­e­taan tie­to­kir­ja, mikä sopi hy­vin ke­vään oh­jel­maan. Löy­tyn kir­jan lu­pa­si­vat lu­kea ja juon­ta­jik­si ryh­tyä Kris­ta Ma­ju­ri ja Pyry Pit­kä­nen, joil­le tu­le­va juon­to­ko­ke­mus oli­kin mie­lui­nen haas­te ja hy­vää esiin­ty­mis­ko­ke­mus­ta. Roh­ke­as­ti vain muut­kin tul­kaa mu­kaan jär­jes­tä­mään seu­raa­via ti­lai­suuk­sia. 

Olli Löytty lähetti vielä meille kiitoksensa ja kevätterveisensä:  

Ter­veh­dys Kal­la­ve­den lu­ki­on opis­ke­li­joil­le ja opet­ta­jil­le 

Kä­vin tie­to­kir­ja­vie­rai­lul­la Kal­la­ve­den lu­ki­os­sa 28.4.2022. Vie­rai­lua spon­so­roi Suo­men tie­to­kir­jai­li­jat ry. Tä­hän Suo­men suu­rim­paan kir­jai­li­ja­jär­jes­töön kuu­luu 3300 jä­sen­tä, ja sen ta­voit­tee­na on edis­tää tie­to­kir­jal­li­suut­ta ja val­voa tie­to- ja oppi­kir­jai­li­joi­den te­ki­jän­oi­keu­del­li­sia ja ta­lou­del­li­sia etu­ja (ks. suo­men­tie­to­kir­jai­li­jat.fi). Yh­te­nä työ­muo­to­na on tie­to­kir­jai­li­joi­den lä­het­tä­mi­nen kou­lui­hin ker­to­maan työs­tään. 

 Tämä oli nel­jäs tai vii­des te­ke­mä­ni tie­to­kir­jai­li­ja­vie­rai­lu ja eh­dot­to­mas­ti mu­ka­vin. Eni­ten mi­nua lii­kut­ti ti­lai­suu­den juon­ta­ji­na toi­mi­nei­den opis­ke­li­joi­den Kris­tan ja Py­ryn työ­pa­nos. Hei­dän pe­reh­ty­nei­syy­ten­sä, luon­te­va esiin­ty­mi­sen­sä ja mi­nuun koh­dis­ta­ma ys­tä­väl­li­syy­ten­sä teki koko reis­sus­ta mi­nun kan­nal­ta­ni on­nis­tu­neen. Kii­tos vie­lä ker­ran heil­le! 

 Ot­si­kol­la ”Suo­men kir­jal­li­suu­den moni­ää­ni­syys” pi­tä­mä­ni esi­tel­mä pe­rus­tui osit­tain vii­me vuon­na jul­kai­se­maa­ni es­see­kir­jaan Jää­hy­väi­set ko­ti­mai­sel­le kir­jal­li­suu­del­le. Sii­nä ide­a­ni on luo­da uu­den­lai­sia kat­sei­ta Suo­men kir­jal­li­suus­his­to­ri­aan, lu­kea klas­si­koi­ta nyky­ajan näkö­kul­mas­ta ja ky­seen­a­lais­taa kir­jal­li­sel­la ken­täl­lä val­lit­se­via ajat­te­lu­ta­po­ja, ku­ten ole­tuk­sen kir­jal­li­suu­den yksi­kie­li­syy­des­tä. Sa­mal­la poh­din myös kiel­tä hal­lin­nan ja vai­kut­ta­mi­sen vä­li­nee­nä, mikä nä­kyy esi­mer­kik­si sii­nä, mi­ten kult­tuu­ri­sia vä­hem­mis­tö­jä esi­te­tään kir­jal­li­suu­des­sa. Sa­mas­ta aihe­pii­ris­tä olen kir­joit­ta­nut lu­ki­oi­den äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den ope­tuk­sen tu­ek­si tar­koi­te­tun ai­neis­ton ope­tus­hal­li­tuk­sen si­vuil­le: 

https://www.oph.fi/fi/kou­lu­tus-ja-tut­kin­not/suo­men-kir­jal­li­suus-mo­ni­aa­nis­ta 

 Esi­tel­mäs­sä­ni tie­tys­ti täh­den­sin opis­ke­li­joil­le lu­ke­mi­sen ja eten­kin kau­no­kir­jal­li­suu­den lu­ke­mi­sen ar­voa toi­saal­ta mie­li­hy­vän läh­tee­nä mut­ta myös sen vä­li­neel­lis­tä hyö­tyä kriit­ti­sen luku­tai­don ja kir­joi­tus­tai­don kan­nal­ta. Ve­to­sin moni­vuo­ti­siin ko­ke­muk­sii­ni äi­din­kie­len yo-sen­so­ri­na ja ker­roin, kuin­ka help­poa on esi­mer­kik­si kir­joi­tus­tai­don ko­keen vas­tauk­sis­ta pää­tel­lä, kuka har­ras­taa lu­ke­mis­ta ja kuka ei. Pa­ras tapa val­mis­tau­tua äi­din­kie­len yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin on lu­kea pal­jon ja mo­nen­lai­sia teks­te­jä. 

 Esi­tel­mä­ni päät­teek­si sain myös vas­taan­ot­taa ni­pun op­pi­lai­den kir­joit­ta­mia pa­laut­tei­ta, jois­ta suu­rin suo­sik­ki­ni oli tämä: ”Hy­väs­ti to­teu­tet­tu esi­tys ja asia ukko.” Ai­na­kin pa­laut­tei­den pe­rus­teel­la saa­toin aja­tel­la, että pu­hee­ni oli ”kor­ke­a­kult­tuu­ri­ses­ta” ai­hees­ta huo­li­mat­ta on­nis­tu­nut ta­voit­ta­maan nuo­ren kuu­li­ja­kun­nan. Se ei ol­lut mi­nul­le mi­kään it­ses­tään­sel­vyys. 

 Kristan ja Pyryn kommentteja päivästä: 

“Kir­jan ja ruu­sun päi­vä oli kiva ta­pah­tu­ma, jos­sa pää­sin luok­ka­ka­ve­ri­ni kans­sa haas­tat­te­le­maan tun­net­tua suo­ma­lais­ta kir­jal­li­suut­ta tut­ki­vaa Olli Löyt­tyä. Kir­jan ja ruu­sun päi­vä oli it­sel­le­ni kiin­nos­ta­va haas­te, sil­lä vii­mek­si kun esiin­nyin näin ison ylei­sön edes­sä, oli toi­sel­la luo­kal­la. Kir­jan ja ruu­sun päi­vä meni su­ju­vas­ti. Aa­mul­la teim­me aa­mun­a­vauk­sen, jos­sa ker­roim­me kir­jan ja ruu­sun päi­väs­tä sekä Löy­tys­tä.” 

“Kir­jan ja ruu­sun päi­vä oli mie­les­tä­ni mah­ta­va ja hy­vin to­teu­tet­tu! Sain tie­tää juh­las­ta jo to­del­la hy­vis­sä ajoin ja pys­tyin val­mis­tau­tu­maan sii­hen hy­vin!  

Löy­tyn kir­ja Jää­hy­väi­set ko­ti­mai­sel­le kir­jal­li­suu­del­le ava­si uu­sia näkö­kul­mia ja aja­tuk­sia. To­del­la hyvä kir­ja, jota suo­sit­te­len eten­kin nuo­ril­le ja ra­sis­mis­ta kiin­nos­tu­neil­le! 

Olli Löyt­ty on to­del­la mu­ka­va ja ren­to tyyp­pi! Itse jo­ten­kin ajat­te­lin, että kaik­ki “jul­ki­suu­den hen­ki­löt” (kir­jai­li­jat tms.) oli­si­vat jo­ten­kin hy­vin tiuk­ko­ja ja jä­mä­köi­tä, mut­ta olin vää­räs­sä. Olli on to­del­la vii­sas ja hyvä kir­jal­li­suu­den tut­ki­ja, mut­ta hä­nes­sä on myös jo­tain herk­kää, mis­tä minä olin hä­mil­lä­ni. Löyt­ty sa­noi en­nen pu­heen­vuo­ro­aan, että hän­tä jän­nit­tää men­nä lu­ki­o­lais­ten eteen pu­hu­maan. En oli­si iki­nä us­ko­nut, että hän sa­noi­si noin. Yl­lä­tyin po­si­tii­vi­ses­ti!  

Kir­jan ja ruu­sun päi­vä oli mi­nul­le iki­muis­toi­nen, jota en tule unoh­ta­maan iki­nä. Yli­tin myös it­se­ni, kun me­nin koko kou­lun eteen pu­hu­maan ja suo­riu­duin sii­tä omas­ta mie­les­tä hy­vin!  

Päi­vä oli kai­ken puo­lin mah­ta­va, aa­mus­ta läh­tien! Toi­vot­ta­vas­ti pys­tym­me jär­jes­tä­mään näi­tä juh­lia/ti­lai­suuk­sia li­sää!” 

Näi­hin toi­vo­tuk­siin on hyvä päät­tää tämä luku­vuo­si. Muis­ta­kaa lo­mal­la lu­kea/kuun­nel­la kir­jo­ja. Hy­vää kesä­lo­maa! 

Kir­jai­li­ja Olli Löyt­tyä haas­tat­te­le­mas­sa Kris­ta Ma­ju­ri ja Pyry Pit­kä­nen.

Ti­lai­suu­teen val­mis­tau­dut­tiin ope­huo­nees­sa.

Kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiä et­si­mäs­sä – kaap­paus Olli Löy­tyn esi­tyk­ses­tä.