Kiitos

Elä­mäs­sä tu­lee eteen vai­hei­ta, jol­loin huo­maa ajan ku­lu­neen no­pe­as­ti. Sii­tä huo­li­mat­ta­kin, että etu­kä­teen on näyt­tä­nyt sil­tä, että täs­tä ei kyl­lä sel­vi­tä. Nyt ke­sän kyn­nyk­sel­lä 2021 tun­tuu sil­tä, että mi­hin se syk­syl­lä edes­sä ol­lut, pit­käl­tä vai­kut­ta­nut ko­ro­na­luku­vuo­si oi­kein ka­to­si? Va­loi­san vuo­den­ajan kyn­nyk­sel­lä pi­me­ät tal­vi­set kuu­kau­det tun­tu­vat ko­vin kau­kai­sil­ta.

Se, että luku­vuo­si hu­jah­ti no­pe­as­ti ohi, joh­tuu pit­käl­ti sii­tä, ett­ei ko­ro­na pääs­syt Kuo­pi­os­sa le­vi­ä­mään ko­vin laa­jal­le. Kal­la­ve­den lu­ki­on ja Kuo­pi­on ai­kuis­lu­ki­on luku­vuo­si 2020-21 su­jui il­man suu­rem­pia ko­ro­na­tar­tun­to­ja tai al­tis­tuk­sia. Joi­ta­kin ka­ran­tee­ni­jak­so­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta saim­me olla kou­lus­sa lä­hes koko luku­vuo­den. Mo­nin mui­hin kau­pun­kei­hin ver­rat­tu­na tämä oli meil­le Kuo­pi­on lu­ki­oil­le val­ta­va etu.

Ra­joit­teis­ta huo­li­mat­ta pys­tyim­me to­teut­ta­maan luku­vuo­teem­me suun­ni­tel­tu­ja ta­pah­tu­mia, ai­na­kin osit­tain. Syk­syl­lä elo­kuun lo­pus­sa pi­dim­me ke­vään 2020 yli­op­pi­las­juh­lat Mu­siik­ki­kes­kuk­sel­la. Juh­laan sai osal­lis­tua kak­si lä­heis­tä jo­kais­ta ko­ke­las­ta koh­ti. Jou­lun yli­op­pi­las­juh­lis­sa omas­sa sa­lis­sa tämä ei ol­lut enää mah­dol­lis­ta, mut­ta saim­me kui­ten­kin juh­lat pi­det­tyä. Syk­syn ja ke­vään yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­set su­jui­vat meil­tä myös tur­val­li­ses­ti ja oi­kein hy­vin. Ja nyt ke­vään lak­ki­ai­siin saam­me ot­taa taas myös hie­man vie­rai­ta.

Opis­ke­li­joi­den kan­nal­ta oli har­mil­lis­ta, että ke­vääl­lä pa­hen­tu­nut ko­ro­na­ti­lan­ne ai­heut­ti sekä penk­ka­rei­den että van­ho­jen tans­sien pe­ruun­tu­mi­sen. Tä­män vuo­den kak­kos­ten van­ho­jen tans­se­ja tans­si­taan ensi loka­kuus­sa, mut­ta tä­män ke­vään abien penk­ka­rit aje­lui­neen jäi­vät ko­ko­naan pi­tä­mät­tä. Lie­nee ai­noa ker­ta Kal­la­ve­den lu­ki­on his­to­ri­as­sa ja toi­vot­ta­vas­ti jää­kin ai­no­ak­si.

Pit­kän luku­vuo­den on­nis­tu­mi­nen oli kiin­ni kai­kis­ta meis­tä. Sii­tä, että jo­kai­nen huo­leh­ti osuu­des­taan. Teki sen mitä piti ja jos­kus vie­lä enem­män.

Kii­tos sii­tä, että pe­sit­te kä­siä ja pi­dit­te etäi­syyt­tä. Ai­na­kin suu­rim­man osan ajas­ta, sil­loin kuin pys­tyit­te. Kii­tos sii­tä, että ru­pe­sit­te pi­tä­mään mas­ke­ja ja pi­dit­te nii­tä tun­neil­la, käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­jo­nois­sa. Kii­tos sii­tä, että py­syit­te iloi­si­na ja reip­pai­na, vaik­ka vä­lil­lä oli tiuk­kaa ja tu­ka­laa.

Kii­tos, että opis­ke­lit­te ja ope­tit­te, teit­te työn­ne ja teh­tä­vän­ne an­tau­muk­sel­la par­haan ky­kyn­ne mu­kaan. Kii­tos kai­kil­le opis­ke­li­joil­le, opet­ta­jil­le, kans­li­an hen­ki­lö­kun­nal­le, vah­ti­mes­ta­ril­le, keit­ti­ö­hen­ki­lö­kun­nal­le ja siis­ti­jöil­le.

Tei­dän kans­san­ne pit­kä­kin luku­vuo­si ly­he­nee ja saa taas odot­ta­man sitä seu­raa­vaa. Mut­ta toi­vot­ta­vas­ti il­man mas­ke­ja ja tur­va­vä­le­jä.

Reh­to­ri syk­syn yli­op­pi­las­juh­las­sa.

Etä­o­pet­ta­jan työ­pöy­tä.