Kallaveden lukio 140 vuotta - ovet auki muistelulle ja vanhoille oppilaille

Kes­ki­viik­ko­na 4.12. pak­kas­ta on muu­ta­ma aste. Edes­sä ko­ho­aa Kal­la­ve­den lu­ki­on suu­ri pu­nai­nen tii­li­talo. Ra­ken­nus on val­mis­tu­nut vuon­na 1924, ja siel­lä on tä­hän päi­vään men­nes­sä ope­tet­tu mo­nia tu­han­sia op­pi­lai­ta. Lu­ki­on ala-au­las­sa on hil­jais­ta. Toi­seen ker­rok­seen nous­ta­es­sa juh­la­päi­vän val­mis­te­lut ovat jo hy­väs­sä vauh­dis­sa. Kal­la­ve­den lu­ki­on 140-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vät voi­vat al­kaa.

Kal­la­ve­den lu­ki­on juu­ret ulot­tu­vat vuo­teen 1879. Tuol­loin kou­lu aloit­ti toi­min­tan­sa Suo­ma­lai­se­na tyt­tö­kou­lu­na, joka oli yk­si­tyi­nen ja ai­nut laa­tu­aan Sa­vos­sa. Sen jäl­keen kou­lu on eh­ti­nyt vaih­taa omis­ta­jaa ja ni­meä use­aan ot­tee­seen. Kou­lu toi­mi pit­kään Tyt­tö­ly­seo-ni­mel­lä ja vaih­tui Yh­teis­ly­se­ok­si vuon­na 1973 poi­kien saa­des­sa myös tul­la kou­luun. Tä­män­het­ki­sen ni­men­sä Kal­la­ve­den lu­kio on saa­nut 1975. 140 vuo­den ai­ka­na kou­lus­ta on val­mis­tu­nut mo­nia ni­mek­käi­tä hen­ki­löi­tä ja yli­op­pi­las­lak­ke­jaan saa­nei­ta on jo mon­ta tu­hat­ta.

Suuren suuria hattuja penkkareissa ja pöytäfutista välitunneilla

Kel­lo kym­me­nes­tä eteen­päin kou­lun ovet ovat avoi­met kou­lun van­hoil­le op­pi­lail­le. Hei­tä al­kaa­kin saa­pua ta­sai­se­na vir­ta­na eri­tyi­ses­ti kou­lun toi­seen ker­rok­seen. Toi­ses­sa ker­rok­ses­sa ovat näy­til­lä kou­lum­me van­ho­jen reh­to­rei­den maa­lauk­set, van­ho­ja luok­ka­ku­via ja muu­ta kou­lum­me his­to­ri­aan liit­ty­vää. Ker­rok­ses­sa on myös op­pi­lai­den jär­jes­tä­mä Ita­lia-pro­jek­tin kah­vi­la.

Kah­vi­lan pi­tä­jät ja Ita­li­aan opin­to­mat­kal­le ensi syk­sy­nä läh­te­vät Ella Pit­kä­nen ja Otso Jänt­ti odot­ta­vat jo in­nol­la tu­le­vaa mat­kaa: se on heil­le mo­lem­mil­le en­sim­mäi­nen vie­rai­lu Ita­li­aan. Mo­lem­mat en­sim­mäi­sen vuo­den opis­ke­li­jat ke­hu­vat lu­ki­on mu­ka­vaa ilma­pii­riä. Jänt­ti ker­too­kin ha­ke­neen­sa Kal­la­ve­den lu­ki­oon sik­si, että tun­si eni­ten kuu­lu­van­sa tän­ne.

Iloi­nen pu­heen­so­ri­na täyt­tää ker­rok­sen vie­rai­li­joi­den muis­tel­les­sa omia kou­lu­ai­ko­jaan. Käy­tä­väl­lä kak­si nuor­ta mies­tä kat­se­le­vat esil­le lai­tet­tu­ja ku­via. Nämä mie­het, Juu­so Park­ki­nen ja Os­ka­ri Veki, opis­ke­li­vat Kal­la­ve­den lu­ki­os­sa vuo­si­na 2009 – 2012. He to­te­a­vat kou­luun pa­laa­mi­sen tun­tu­van nos­tal­gi­sel­ta. Mie­het lis­taa­vat omien kou­lu­ai­ko­jen­sa par­haim­mik­si muis­toik­si väli­tun­nit ja hyp­py­tun­nit, jol­loin pe­lat­tiin pöy­tä­fu­tis­ta tai kort­tia. Park­ki­nen ja Veki to­te­a­vat­kin läh­te­vän­sä kat­so­maan, onko pöy­tä­fu­tis vie­lä pai­koil­laan.

Nous­ta­es­sa ylem­piin ker­rok­siin luok­kien ovet ovat auki ja niis­tä kan­tau­tuu ope­tuk­sen ää­niä. Nel­jän­nes­tä ker­rok­ses­ta pää­see lii­kun­ta­sa­lin par­vel­le, mis­sä muu­ta­mia tä­män­het­ki­siä ja van­hem­pia op­pi­lai­ta on kat­se­le­mas­sa toi­sen vuo­den opis­ke­li­joi­den van­ho­jen­tans­si­har­joi­tuk­sia. Tans­si­har­joi­tuk­sia kat­se­le­mas­sa ovat tyt­tö­kou­lun van­hat op­pi­laat Mar­ja Ten­hu­nen ja Ulla Vää­täi­nen. Vää­täi­nen opis­ke­li kou­lus­sa vuo­si­na 1965-74 ja Ten­hu­nen 1966-75. Pa­luu van­haan opin­ah­joon tun­tuu nai­sis­ta mie­len­kiin­toi­sel­ta ja paik­ka vai­kut­taa sa­mal­le, vaik­ka muu­tok­si­a­kin kou­lus­sa on ta­pah­tu­nut vuo­sien ai­ka­na.

Ten­hu­nen ja Vää­täi­nen ke­hu­vat toi­sen vuo­den opis­ke­li­joi­den tans­sien su­ju­neen hy­vin ja muis­te­le­vat omia ai­ko­jaan vii­mei­sil­lä luo­kil­la tyt­tö­kou­lus­sa. Van­ho­jen tans­se­ja ei ol­lut, sil­lä kou­lus­sa oli vain tyt­tö­jä ja pen­kin­pai­na­jai­sis­sa eli penk­ka­reis­sa pu­keu­dut­tiin suu­riin hat­tui­hin ja vaat­tei­siin. Penk­ka­rei­den ai­kaan luok­kiin teh­tiin myös fres­ko­ja ku­vaa­maan op­pi­lai­ta ja opet­ta­jia sekä tyt­tö­kou­lun op­pi­lail­la oli ai­nut­ker­tai­nen mah­dol­li­suus men­nä vie­rai­le­maan poi­kien ly­se­oon ja toi­sin­päin. Ja se­hän tie­tys­ti oli to­del­la jän­nit­tä­vää.

Pelottavia opettajia portaikkoisessa koulussa

Toi­sen ker­rok­sen kah­vit­te­lu­pai­kan ym­pä­ril­lä on ku­hi­naa. Kou­lun van­ha ru­kous­tila on täyn­nä van­ho­ja op­pi­lai­ta ja li­sää saa­puu koko ajan. Mo­net se­laa­vat van­ho­ja luok­ka­ku­via ja muis­te­le­vat van­ho­jen kou­lu­ka­ve­rei­den ni­miä. Vä­lil­lä sa­te­lee ha­lauk­sia, kun van­hat kou­lu­ka­ve­rit ta­paa­vat uu­des­taan. Van­hem­man väen se­as­sa liik­kuu myös ny­kyi­siä lu­ki­on op­pi­lai­ta. Kol­man­nen vuo­den opis­ke­li­jat Juu­li Ruo­ko­lai­nen ja Pyry Kor­ho­nen ih­met­te­le­vät kou­lun sään­tö­jä vuo­si­kym­men­ten ta­kaa. Ruo­ko­lai­nen ker­too pa­ras­ta Kal­la­ve­des­sä ole­van ih­mi­set ja hyvä yh­teis­hen­ki. Myös Kor­ho­nen to­te­aa sa­man­hen­kis­ten ih­mis­ten ole­van pa­ras­ta kou­lus­sa. ”Por­tai­ta sai­si olla kyl­lä vä­hem­män”, nau­rah­taa kui­ten­kin Ruo­ko­lai­nen.

Sei­ja Al­lo­nen kat­se­lee kou­lun ak­vaa­ri­os­sa van­ho­ja luok­ka­ku­via. Hän ker­too pa­lan­neen­sa van­haan kou­luun mie­lel­lään ja to­te­aa ai­na­kin vah­ti­mes­ta­rin vaih­tu­neen omis­ta kou­lu­a­jois­ta. Hä­nel­le jäi kou­lu­ajoilta ys­tä­viä elä­mään­sä ja joi­hin­kin van­hoi­hin ka­ve­rei­hin hän tu­tus­tui uu­del­leen myö­hem­min. Kou­luun men­nes­sään Al­lo­sel­la oli mah­dol­li­suus ha­kea yh­teis­kou­luun, mut­ta hän ha­lu­si eri­tyi­ses­ti Kal­la­ve­teen tyt­tö­ym­pä­ris­tön ta­kia ja pää­si­kin tän­ne opis­ke­le­maan.

”Par­haim­pia muis­to­ja kou­lu­ajoilta ovat ke­vät­juh­lat”, muis­te­lee Al­lo­nen. Kal­la­ve­den ny­kyi­set toi­sen vuo­den opis­ke­li­jat Inka Kar­hu­nen ja Vil­ma Jaak­ko­nen ovat oh­jaa­mas­sa käy­tä­väl­lä vie­rai­li­joi­ta. Kar­hu­nen ja Jaak­ko­nen nos­ta­vat Kal­la­ve­den lu­ki­on par­haik­si puo­lik­si ka­ve­rit ja yh­teis­hen­gen. Jaak­ko­nen to­te­aa van­han kou­lun ole­van myös hie­no.

Van­haan kou­luun ovat tul­leet vie­rai­le­maan tyt­tö­kou­lun en­ti­set op­pi­laat Pir­jo Mei­jer ja Mar­ja Oksa. He mo­lem­mat pää­tyi­vät Kal­la­ve­den tyt­tö­ly­se­oon, sil­lä mo­net kou­lut oli­vat täyn­nä op­pi­lai­ta suur­ten ikä­luok­kien tul­les­sa opis­ke­lu­i­kään. Kou­luun piti pyr­kiä pää­sy­ko­keel­la ja opis­ke­lu kes­ti yh­dek­sän vuot­ta. Lo­pul­ta mo­lem­mat nai­set val­mis­tui­vat kou­lus­ta 1960-lu­vun puo­li­vä­lis­sä. Mei­jer ja Oksa ker­to­vat ny­kyi­sen kou­lun­käyn­nin ole­van hy­vin eri­lais­ta hei­dän omiin kou­lu­vuo­siin­sa ver­rat­tu­na. Sil­loin opet­ta­jat oli­vat pe­lot­ta­via ja hauk­kui­vat op­pi­lai­ta. ”Op­pi­lail­la ei ol­lut oi­keut­ta puo­lus­taa it­se­ään”, to­te­aa Mei­jer. Hän oli ai­koi­naan käy­nyt reh­to­rin pu­heil­la­kin opet­ta­jien hal­vek­si­van käy­tök­sen ta­kia, mut­ta käyn­ti ei tuot­ta­nut tu­los­ta.

Kou­lu­vuo­sil­ta jäi mo­lem­mil­la nai­sil­le myös kä­teen hy­viä muis­to­ja. Oksa ker­too pi­tä­neen­sä käsi­töis­tä kou­lu­ai­ka­na ja Mei­jer pii­rus­tuk­ses­ta ja lau­lus­ta. Koti­ta­lou­den tun­neil­la he val­mis­ti­vat hie­no­ja ruo­kia, joi­ta ei sii­hen ai­kaan ko­to­na­kaan teh­ty. Myös las­ten­hoi­toa har­joi­tel­tiin nu­keil­la sekä pyyk­ke­jä vie­tiin aina vii­den­teen ker­rok­seen asti ul­la­kol­le kui­vu­maan.

Ys­tä­vyys­kou­lum­me edus­ta­jat Uwe Mon­se­lews­ki ja Ge­org Lau­ter Sak­san Hil­des­hei­mis­ta oli­vat mu­ka­na juh­la­päi­väs­säm­me. Ku­vas­sa Uwe yh­des­sä Eino Sor­mu­sen ja Tii­na Kar­ja­lai­sen kans­sa.

Avoi­met ovet hou­kut­te­li run­saas­ti en­ti­siä op­pi­lai­ta ja opet­ta­jia tu­tus­tu­maan nyky-Kal­la­ve­teen ja sen his­to­ri­aa kä­sit­te­le­viin näyt­te­lyi­hin.

Kuo­pi­on tyt­tö­ly­se­on ys­tä­vät ry:n pu­heen­joh­ta­ja Si­nik­ka Ala-Paa­vo­la piti mie­len­kiin­toi­sen pu­heen kou­lun en­ti­sis­tä ajois­ta, mis­tä reh­to­ri En­sio Va­ta­nen hän­tä kiit­te­lee.